Bentley astui Tokion tuner-kulttuuriin, eikä kukaan osannut odottaa sitä
Crewe ei enää pelaa varman päälle. Bentley vei uudet Continental GT S:n ja Supersportsin Daikokulle, Shibuyalle ja Tokion tornille — yllätyksellisellä siirrolla.
Bentley teki juuri sen, mitä kukaan ei osannut odottaa. Suljettuihin saleihin ja sisäpiirin ennakkonäytöksiin tukeutunut merkki käveli yöllä Tokioon — tuner-pysäköintialueille, Shibuyan neonruutujen alle, suoraan elävän JDM-skenen sisään. Tokyo Takeover uusien Continental GT S:n ja Supersportsin debyytin kunniaksi ei ollut yritysnäytös. Se oli kulttuurinen ele. Tokion torni valaistiin Bentleyn vihreäksi ja sen embleemi heijastettiin näköalatasanteelle. Itse autot vietiin niihin paikkoihin, joissa yleensä komentavat Skyline GT-R ja Lamborghini.
Koko ohjelman hienovaraisin veto on Continental GT S, joka oli verhottu Japanin nopeimmasta luotijunasta Hayabusa Shinkansenista ammentavaan teippaukseen. Bentleylle se on epätavallinen mutta looginen ele. Japani ei arvosta vain nopeutta — se arvostaa muodon kuria, insinöörityön tarkkuutta ja kunnioitusta yksityiskohtaa kohtaan. Bentleyn filosofia on samansuuntainen, vain ilmaistuna ei rautatiekulttuurin vaan korin, sisustuksen ja Crewen käsityön kautta.
Supersportsin kanssa merkki pelasi aivan toisen, paljon rohkeamman kortin. ”FULL SEND” -kirjaimia kantava auto on sama ”Pymkhana”-Bentley, jolla Travis Pastrana ajoi FULL SEND -filmissä. Ja juuri se auto saapui Daikoku Parking Arealle — paikkaan, joka on jo pitkään ollut japanilaisen yön autokulttuurin symboli. Vakiokävijöiden joukossa siellä ovat Supra, RX-7, NSX, Liberty Walk -buildit ja muut äärimmäiset projektit. Bentley sellaisessa ympäristössä näyttää melkein ulkopuoliselta. Ja juuri se tekee siirrosta huomionarvoisen. Vihreällä alavalolla varustettu ultraluksus-coupé yrittää livahtaa ei butiikin näyteikkunaan, vaan elävään autokulttuuriin.
Supersportsilla on jotain sanottavaa myös kovin nähneille Daikokun vakiokävijöille. Tämä on viime vuosien radikaalein Bentley. Vain takaveto, 4,0-litrainen V8 suuremmilla ahtimilla ja Akrapovič-titaaniputkisto, 657 hv, paino alle 2 000 kg — 85 vuoteen kevyin Bentley. Sarja on rajattu 500 yksilöön, ja ne ovat jo loppuunmyyty.
Sitten tuli Shibuya. Se sama risteys, jossa jättimäiset LED-ruudut pyörittävät mainoksia ympäri maailman. Niillä ruuduilla Bentley näytti FULL SEND -leikkauksen samalla kun Shinkansen-teippauksessa oleva Continental GT S ajoi alapuolella. Ja illalla Mai Ikuzawa, Bentleyn ulkoinen luova johtaja ja legendaarisen kilpa-ajaja Tetsu Ikuzawan tytär, isännöi avointa tapahtumaa Shinjukussa, jonne saapui superautoja, klassikoita ja viritysprojekteja ympäri Tokion.
Itse Bentleylle tämä on sävyn muutos. Continental GT oli aina auto nopeisiin pitkän matkan ajoihin. Mutta uusien GT S:n ja Supersportsin on näytettävä jotain aivan muuta — kuljettajan luonnetta. Asiakkaille ei enää riitä tieto siitä, että auto on kallis ja käsin koottu. Merkin on todistettava, että se on tunteellinen, että se istuu tuner-kulttuurin rinnalle ja että se kiinnostaa yleisöä, joka arvioi autoja läsnäolon eikä logon perusteella.
Japanin markkina on tällaiselle kokeilulle ihanteellinen. Täällä elävät rinnakkain kaksi maailman vahvinta autokulttuuria: perinteinen rakkaus moitteetonta käsityötä kohtaan ja voimakas JDM-skene, joka palvoo yksityiskohtaa, yksilöllisyyttä ja tunnistettavaa ilmettä. Siksi Bentley ei tuonut pelkästään kahta uutta coupéta. Merkki kutoi ne paikalliseen kontekstiin: Tokion torni, Daikoku, Shibuya, Shinjukun cars and coffee — ja Mai Ikuzawan osallistuminen toi kaikkeen tähän paikallisen koodin.
Kaupallinen mieli on brändin mielikuvan nuorentaminen. Bentley ei halua enää olla auto vain suljetulle omistajakerholle, jossa statuksen ja Mullinerin konfiguraattorin sanat ratkaisevat kaiken. Aikana, jolloin luksusbrändit käyttäytyvät yhä enemmän kuin muotitalot, ratkaisevat tapahtumat, kuvat, kulttuuriyhteistyöt ja harvinaisuuden tuntu. Tokyo Takeover on juuri sitä — ei autoa esitellä, vaan tehdä siitä osa kaupungin näyttämöä.
Tämän alueen kilpailu on kirjavaa. Rolls-Royce ei juuri astu kuljettajakulttuurin alueelle. Ferrari ja Lamborghini elävät superautojen maailmassa. Porsche tuntuu olevan kotonaan harrastajatapaamisissa. Ja Toyota Century yrittää tehdä pidätellystä japanilaisesta luksuksesta itsenäisen globaalin merkin. Bentley asettuu välimaastoon — enemmän urheilullisuutta kuin Rolls-Roycessa, enemmän luksusta kuin Porschessa ja enemmän brittiläistä perinnettä kuin missään japanilaisessa ultraluksusprojektissa.
Tokyo Takeover teki yhden asian selväksi. Bentley ei halua enää olla vain moitteettoman kallis. Merkki yrittää puhua autokulttuurin kanssa suoraan — ja Japanissa se keskustelu osui erityisen hyvin maaliinsa. Täällä jopa ultraluksuksellisen GT:n on todistettava, että sillä on hintalapun lisäksi myös luonne.