Dmitry Yakin

Vaihdekeppi muuttui salaa aivojen kuntosaliksi

Kolme poljinta paljastuvat aivosaliksi. Japanilaiset neurotieteilijät sanovat, että manuaalin ajaminen sytyttää otsalohkon kuoren kuin päivittäinen aivojumppa. Siksi osa kuljettajista ei luovuta vipua.

Lisää Tarantas News Googlen ensisijaisiin lähteisiisi

Käsivaihteisto on ilmeisesti naamioitu aivovalmentaja. Japanilaiset neurotieteilijät, Tohokun yliopiston professori Ryuta Kawashiman tutkimuslinjalla, väittävät, että manuaalilla ajaminen aktivoi voimakkaammin otsalohkon kuorta — sitä aluetta, joka vastaa muistista, tarkkaavaisuudesta ja päätöksenteosta. Kolme poljinta ei siis ole retrofetissi. Se on päivittäistä aivojumppaa.

Logiikka on yksinkertainen. Manuaalin ratin takana kuljettaja lukee liikennettä, painaa kytkintä, valitsee vaihteen, annostelee kaasua ja seuraa tietä — kaiken yhtä aikaa. Aivot käyvät täydellä. Automaatti ottaa suurimman osan näistä tehtävistä pois harteilta. Ajamisesta tulee helpompaa, mutta myös lattea. Vähemmän päätöksiä merkitsee vähemmän työtä aivokuorelle.

Ikääntyvälle Japanille johtopäätös on kipeä. Kawashima on nimi Nintendon Brain Age -sarjan takana, jossa aivoja käsitellään säännöllistä treeniä tarvitsevana lihaksena. Sillä logiikalla manuaali ei ole relä. Se on kuntosaliväline koordinaatiolle, tarkkaavaisuudelle ja nopealle reaktiolle — ilmainen ja jo asennettu autoon itseensä.

Markkina on tosin jo valinnut toisin. Japanissa uusien käsivaihteisten autojen osuus on vain 1–2 prosenttia myynnistä. Bestseller-mallit Toyota Corolla ja Honda Civic siirtyivät CVT:hen hybridivoimalinjojensa takia. Jopa uusi Honda Prelude saapuu vain automaattilaatikolla, joka jäljittelee vaihtamista — oikeita vaihteita siellä ei ole. Aito käsivaihteisto elää lähinnä halvoissa kei-paketeissa ja pikkukuorma-autoissa, kuten Honda N-Van, Daihatsu Hijet, Suzuki Carry ja Every. Toisin sanoen siellä, missä jokainen jeni ratkaisee.

Tämä ei tarkoita, että automaatti olisi haitallinen tai manuaali parantaisi dementiaa. Mutta tutkimus selittää, miksi osa kuljettajista ei jaksa luopua vivusta. Manuaali pakottaa osallistumaan ajamiseen, ei pelkästään siirtymään pisteestä A pisteeseen B. Vaikutus näkyy selvimmin yksinkertaisissa autoissa, joissa nautinto ei tule hevosvoimista vaan hallinnan tunteesta.

Manuaali saattaa hävitä markkinataistelun. Mutta sillä on yksi harvinainen etu, jota mikään automaatti ei pysty väärentämään: se tekee kuljettajasta osan autoa, ei sen algoritmien katsojaa.

B. Naumkin