Saksalaiset eivät ole hylänneet ajatusta uudesta autosta. He vain kaivavat laskimen esiin ennen avaimia. Simon-Kucherin tutkimuksen mukaan 65 prosenttia Saksan vastaajista aikoo ostaa uuden tai esittelyauton — kuusi prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuosi sitten.
Keskimääräinen suunniteltu budjetti on 44 000 euroa. Silti 54 prosenttia haluaa ajaa nykyisellä autollaan pidempään ja 48 prosenttia odottaa ostovoimansa heikkenevän. Simon-Kucherin tuomio on tyly: saksalainen ostaja on yhä valmis allekirjoittamaan, mutta hänen vakuuttamisensa vaikeutuu kuukausi kuukaudelta.
Ykköstekijä ei ole muuttunut — se on hinta. Ja sen paino vain kasvaa. Lähes puolet vastaajista haluaa yksinkertaisempia ja läpinäkyvämpiä tarjouksia, koska niin varustetasoja voi vertailla ja nähdä, mistä oikeasti maksaa. Kääntöpuoli silti on: 52 prosenttia pelkää, että mallistojen yksinkertaistuessa häviävät hiljaa myös tärkeät varusteet.
Tässä maisemassa käytetyt viedä esilläolon hiljaa. 35 prosenttia saksalaisista ostajista aikoo jo katsoa seuraavaksi ajettua autoa. Ja jos uusien hinnat jatkavat nousuaan tai alennukset sulavat, 61 prosenttia on valmis hyppäämään tuoreeseen käytettyyn.
Sähköautojen osalta kuva polkee paikallaan. Kiinnostus on selvästi suurempi nuoremmilla, mutta keskeiset huolet eivät juuri liiku: 59 prosenttia valittaa pitkiä latausaikoja, 55 prosenttia korkeaa hintaa, 51 prosenttia toimintamatkaa ja 47 prosenttia ei luota latausinfrastruktuuriin. Tämä huolimatta siitä, että nykyajan sähköautot kulkevat selvästi pidemmälle ja latautuvat näkyvästi nopeammin.
Oma lukunsa ovat kiinalaismerkit. Niiden vahvuudet ovat saksalaisille selvät — 62 prosenttia mainitsee hinnan, 42 prosenttia teknologian. Mutta luotettavuus, valmistuslaatu ja turvallisuus ovat yhä avoimia kysymyksiä. Johtopäätös on armoton: Euroopassa edullinen hintalappu ei enää ole vapaalippu Kiinasta tulleille merkeille. Ostaja vaatii todisteita siitä, että huolto ja kestävyys yltavät vakiintuneiden nimien tasolle.
