Kukaan ei nähnyt tätä tulevan. Dacia Sandero ja Peugeot 208 — kaksi Euroopan edullisimmista autoista — voivat kadota hiljaa autoliikkeiden näyttötiloista. Ja juuri sinne suunta vie. Stellantis, Volkswagen ja Renault, jotka yhdessä vastaavat yli 60%:sta koko EU:n autotuotannosta, vaativat Brysseliä kirjoittamaan kiireesti uudelleen ”Made in Europe” -nimisen pelin säännöt. Vaakalaudalla ei ole abstrakti politiikka. Vaakalaudalla on Euroopan halvimpien autojen tulevaisuus.
Laukaisijana on EU:n tuleva teollisuuspolitiikka. Ajatus kuulostaa yksinkertaiselta: tukea paikallisia tehtaita ja suojata markkinat ulkoiselta — ennen kaikkea kiinalaiselta — kilpailulta. Loogista? Paperilla kyllä. Käytännössä katastrofi.
Ongelma on, että puolet Eurooppaan suunnatuista massa-autoista kootaan Euroopan ulkopuolella. Renault ja Stellantis ovat valmistaneet Marokossa jo vuosia. Hyundai, Ford, Toyota ja Fiat — Turkissa. Nissan — Britanniassa. Tämä ei ole periferiaa, vaan halpasegmentin selkäranka. Dacia Sandero, Dacia Jogger, Peugeot 208 — juuri ne mallit, joita ilman keskivertoeurooppalainen ostaja ei yksinkertaisesti pysty hankkimaan uutta autoa.
Luvut ovat huikeita. Pelkästään viime vuonna Renault ja Stellantis valmistivat Marokossa yli 500 000 ajoneuvoa — lähes kaikki menevät Eurooppaan. Stellantis laajentaa Kenitran tehdastä ja Marokko voi pian lähestyä miljoonan auton vuosituotantoa. Enemmän kuin Ranska. Lisää Turkin EU:hun viemä 750 000 ajoneuvoa, ja saat halpasegmentin pelastusrenkaan. Tuotanto kalliissa EU-maissa tappaa heti niiden päävaltin — hinnan.
Motor.esin mukaan Volkswagen, Stellantis ja Renault lähettivät EU:lle vastaehdotuksen 12. kesäkuuta. Kaava on yksinkertainen ja kuulostaa lähes iskulauseelta — ”70:70”. Jos 70% valmistajan EU:ssa myymistä autoista sisältää vähintään 70% eurooppalaista sisältöä suunnittelussa, tuotannossa ja toimitusketjussa, koko mallisto lasketaan ”Made in Europe” -kategoriaan. Jäljelle jäävät 30% voivat edelleen tulla Marokosta, Turkista, Britanniasta, Etelä-Koreasta tai Japanista. Ilman tukimenetyksiä. Ilman sakkoja. Ilman kysymyksiä.
Kolmen jättiläisen logiikka on läpinäkyvä. He haluavat suojata EU:n työpaikat romuttamatta vuosikymmenten saatossa rakennettua halpamallien ekosysteemiä. Renaultin tiedottaja sanoi sen suoraan: ehdotuksen on puolustettava eurooppalaista sisältöä — tukehduttamatta koko yhtiön tuotantojalanjälkeä.
On vielä toinen ansa. Suurin osa näistä ulkomaisista tehtaista valmistaa edelleen pääasiassa polttomoottoriautoja. Mild-hybridit, HEV- ja PHEV-mallit ovat hivuttautumassa mukaan, mutta sähköistymisen massasiirtymä etenee hitaammin kuin Bryssel haluaisi. Uudet säännöt voivat iskeä kahdesti: tuotannon maantieteeseen ja autojen yleiseen saavutettavuuteen.
Paradoksi on ilmeinen. EU haluaa puolustaa teollisuuttaan Kiinaa vastaan. Ja on vaarassa tukahduttaa omat halpamallinsa — juuri ne, jotka ovat pitäneet keskiluokan pyörien päällä vuosikymmenten ajan. Loppu voi olla yllättävä: vähemmän halpoja autoja jakelijoiden tiloissa ja paljon enemmän keskustelua siitä, mistä Eurooppa tarkalleen alkaa ja mihin se loppuu.
