Kukaan ei odottanut, että Bentley ratkaisisi tämän ongelman ennen kuin se edes myy ensimmäistä sähköistä SUV:taan. Torcalilla ei ole vielä edes ollut virallista ensiesittelyä, mutta merkki on jo ratkaissut kysymyksen, johon valtavirran valmistajat yleensä tarttuvat viimeisenä: miltä ylellisen sähköauton pitäisi kuulostaa. Crewessä ei haluta, että näin kallis auto kulkee vain tasaisen sähkömoottorin hurinan varassa — siksi syntyi järjestelmä nimeltä Bentley Dynamic Symphony.
Virallisesti kyse on ”käsintehtästä” äänikoostumuksesta sähköiselle voimansiirrolle, joka on sidottu merkin perintöön. Yksinkertaisemmin sanottuna Bentley yrittää korvata kadonneen mekaniikan — vanhoista ahdetuista moottoreista V8- ja W12-koneisiin — keinotekoisella, mutta ei täysin satunnaisella ääniraidalla.
Insinöörit eivät vain lisänneet valehtävää moottorin ärjähdystä. Asia on mielenkiintoisempi. Yhtiön mukaan he analysoivat klassisten Bentley-V8-moottoreiden äänityksiä ja vertasivat niitä rummun elävään rytmiin. Huoneeseen asetettiin kaksi paraabelikaiutinta: toisesta kuului moottorin ääni, toisesta ammattirumpalin osuus. Tavoitteena ei ollut kirjaimellinen samankaltaisuus, vaan yhteinen syke — epätasaisuus, tempo, energia ja ne pienet epätäydellisyydet, joiden ansiosta polttomoottori tuntuu ”elävältä”.
Tämän pohjan päälle lisättiin muita soittimia. Matalataajuinen lyömäsoitin jäljittelee alhaalta tulevaa vetotuntumaa, alttoviulu vastaa lämpimästä keskialueesta, ja bassokitara huolehtii resonoivasta perustasta, joka muuttuu poljinpaineen mukaan. Kiihdytettäessä ääni voimistuu, nousee ja kiihtyy; risteilyvauhdissa se vaimenee rauhalliseksi taustaksi.
Ja juuri tässä on koko pointti. Sähköauto voi olla bensiiniautoa nopeampi, mutta ultraylellisyydessä nopeus ei ole enää pitkään aikaan ollut ainoa myyntivaltti. Asiakas ei osta pelkästään kiihtyvyyttä, vaan seremonian: painavan oven, pehmeän istuimen, äänen, poljinvasteen, tunteen omasta erillisestä maailmasta ympärillään. Jos kaikesta tästä tulee liian steriiliä, merkki menettää osan omaa kieltään.
Samaan suuntaan työskentelevät jo muutkin ylellisyysmerkit: esimerkiksi BMW M kehittää myös monimutkaisia synteettisiä ääniä tuleviin sähköisiin M-malleihinsa. Ero on siinä, että Bentley ei yritä jäljitellä urheiluautoa, vaan tehdä äänestä osan kallista matkustamoa — lähes kuin nahasta, puusta tai tilaustikkauksesta.
Torcal jakaa todenäköisesti teknisen pohjansa konsernin tulevien suurten sähköisten SUV-mallien kanssa, ja autoevolutionin kirjoittaja vertaa sitä pistelevästi Porsche Cayenne Electriciin eri merkin ja kalliimman verhoilun alla. Mutta juuri tässä Bentleyn on todistettava arvonsa: jos alusta on yhteinen, eron on elättävä säädöissä, materiaaleissa, hiljaisuudessa, vasteissa ja yksityiskohdissa.
Bentley Dynamic Symphony saattaa kuulostaa mahtipontiselta jo pelkän nimensä puolesta. Mutta merkin ensimmäiselle sähköautolle se ei ole lehdistötiedotteen koriste, vaan yritys vastata kiusalliseen kysymykseen: mikä oikeasti erottaa ylellisyys-sähköauton nopeasta ja kalliista sähköisestä katumaasturista? Pian saamme tietää — Crewe on jo sanonut sanansa.
