Heinäkuun alussa Renault paiskasi oven kiinni kiinalaisten autonvalmistajien edessä. Nyt ovi on taas raollaan. Teollisen strategian käänne tämä ei ole: konsernin tehtaat käyvät lähes äärirajoilla, ja koputtajan on tuotava ranskalaisille jotain aivan muuta kuin tyhjä linja.
Renault Groupin toimitusjohtaja François Provost kertoi Autocar-lehdelle olevansa valmis valmistamaan kiinalaisten yhtiöiden autoja, jos kauppa kannattaa. Eurooppalaisten kilpailijoiden joukkoon, jotka ovat jo luovuttaneet vapaat linjansa kiinalaismerkeille, Renaultilla on kuitenkin ”ei kiirettä”.
Ennen kaikkea muuttui sävy. Heinäkuun alussa Provost sanoi, ettei Renault aio avata eurooppalaisia tehtaitaan kiinalaisvalmistajille eikä suunnittele niiden kanssa uusia teollisia liittoja. Yhtiö korosti riippumattomuuttaan ja vapaan kapasiteetin puutetta. Varaus kannattavasta kaupasta kuulostaa aivan toiselta.
Renaultin asema onkin poikkeuksellinen. Toukokuussa Financial Timesin tilaisuudessa Provost arvioi Euroopan tuotantoverkoston käyttöasteeksi noin 85 % ja sanoi, ettei konsernilla ole mitään syytä jakaa tehtaitaan kenenkään kanssa. Euroopan keskiarvoksi arvioidaan noin 55 %. Siinä on koko ero: toiset etsivät ulkopuolisia tilauksia, toiset voivat valita.
Kilpailijat eivät enää valitse. Stellantis valmistautuu rakentamaan Dongfengin Voyah-sähköautoja Rennesissä ja kokoaa jo Leapmotoreita. Ford luovuttaa osan Valencian tehtaastaan Geelyn hankkeille. Nissan neuvottelee Cheryn kanssa sopimusvalmistuksesta Sunderlandissa. Renault ei ole tällä listalla — toistaiseksi.
Sopimusvalmistusta ei tarvita myöskään lukujen kaunisteluun. Vuoden 2026 ensimmäisellä puoliskolla liikevaihto kasvoi 9,5 % ja nousi 30,25 miljardiin euroon, konsernin osuus nettotuloksesta oli 705 miljoonaa euroa, ja koko vuoden tavoite noin 5,5 % liikevoittomarginaalista vahvistettiin — puolen vuoden toteuman ollessa 5,2 %.
Ja tässä on yksityiskohta, joka kääntää koko tarinan: osa kasvusta tuli myynnistä kumppaneille. Renault valmistaa jo autoja Nissanille ja Mitsubishille, sillä on tuotantosopimukset Volvo Groupin kanssa Renault Trucksin kautta sekä Fordin kanssa, ja vuoteen 2030 mennessä se aikoo valmistaa kumppaneilleen yli 300 000 ajoneuvoa vuodessa kolmella mantereella. Muiden autot omilla linjoilla eivät ole täällä mitään eksotiikkaa. Kiinalaisessa sopimuksessa uutta olisi vain yksi asia — tilaajan kansallisuus.
Mitä Renault haluaa vastineeksi, Provost selitti jo kesäkuussa Brysselissä. Euroopan pitäisi hänen mukaansa vaatia kiinalaisyhtiöitä ostamaan komponentteja eurooppalaisilta toimittajilta sen sijaan, että ne vain kokoavat autoja täällä: noin 95 % kokoonpanossa syntyvästä arvosta menee toimittajille. Teknologia, komponentit, lisävolyymi, konkreettinen hanke — se on tällaisen kaupan valuutta. Lupaus täyttää linja ei vaihdu siihen.
Yhteistyö Kiinan kanssa ei ole Renaultille uutta. Konserni nojaa kiinalaisiin toimitusketjuihin ja insinööriosaamiseen nopeuttaakseen kehitystä, ja se pyörittää Geelyn kanssa Horse Powertrain -yhtiötä. Bloombergin mukaan ranskalaiset neuvottelevat Cheryn kanssa tuotanto- ja jakeluliitosta Etelä-Amerikassa — pääsy Kolumbian ja Argentiinan tehtaille rahaa ja malleja vastaan. Samalla Provost pitää kiinni siitä, että eurooppalaiset Renaultit on kehitettävä Euroopassa.
Seuraava todellinen tarkistuspiste ei ole uusi johtajan lausunto vaan konkreettinen kolmikko: kiinalainen merkki, malli ja eurooppalainen tehdas. Mitään tällaista Renault ei ole ilmoittanut, joten kyse on neuvotteluaseman laajentamisesta eikä kapasiteetin luovuttamisesta. Painakaa mieleen se varaus kannattavasta kaupasta. Sitä vasten kaikki mitataan.
