Washington haluaa ”amerikkalaisempia” autoja — ja amerikkalaiset itse saattavat joutua maksamaan siitä ensimmäisinä. Reutersin mukaan Ford, General Motors ja Stellantis valmistautuvat vastustamaan osaa USMCA-kauppasopimuksen ehdotetusta uudistuksesta: kaksi valmistajaa arvioi, että muutokset voisivat tuoda kullekin yhtiölle vähintään 2 miljardin dollarin lisäkustannukset vuodessa.
Tällä hetkellä henkilöauton on täytettävä vähintään 75 prosentin pohjoisamerikkalaisen alkuperän vaatimus, jotta se saa USMCA:n etuuskohtelun. Tämä on Yhdysvaltojen, Kanadan ja Meksikon välisen kauppasopimuksen virallisesti voimassa oleva vaatimus. Washington harkitsee Reutersin lähteiden mukaan paljon tiukempaa mallia: ajoneuvossa pitäisi olla vähintään 50 prosenttia nimenomaan yhdysvaltalaista alkuperää olevia osia, ja nykyinen 75 prosentin pohjoisamerikkalainen raja saattaisi myös nousta. Nämä luvut eivät kuitenkaan vielä ole vahvistettu sääntö.
USTR ei kiistä neuvotteluja — ne ovat käynnissä. Se, mitä ei vielä ole kirjattu virallisiin asiakirjoihin, on juuri tämä 50 prosentin luku. Seuraava Yhdysvaltojen ja Meksikon neuvottelukierros on suunniteltu syyskuulle 2026. Detroitille tämä tulee jo voimassa olevien tullien päälle: GM ennustaa vuonna 2026 tulleihin liittyvien brutto kulujen olevan 2,5–3,5 miljardia dollaria.
Juuri tässä kohtaa näkyy paradoksi, johon toimialajärjestö AAPC viittaa. Japanista, Etelä-Koreasta ja EU:sta tulevat ajoneuvot voivat erillisten kauppasopimusten ansiosta saapua Yhdysvaltoihin noin 15 prosentin yhdistetyllä tullilla. Japanilaisille ja korealaisille autoille tämä taso on virallisesti vahvistettu Yhdysvaltojen puolelta. Lopputulos on omituinen: auto, jonka Ford tai GM kokoaa Pohjois-Amerikassa useasta maasta tulevista osista, voi joutua monimutkaisemman laskenta- ja tullijärjestelmän piiriin kuin kilpailijan kokonaan tuotu auto.
Juuri siksi amerikkalaiset valmistajat eivät vastusta paikallistamista sinallaan: AAPC kannattaa USMCA:n säilyttämistä, mutta vaatii kohdennettuja muutoksia ja riittävän pitkää siirtymäaikaa. Kyse ei vielä ole päätetystä hintojen noususta vaan kiistasta tulevien sääntöjen muodosta. Mutta se ylimääräinen 2 miljardia dollaria yhtiötä kohti kertoo selvästi, miksi Detroit pelkää ”amerikkalaisemman” auton puolesta käytävn taistelun päätyvän lopulta juuri ostajan maksettavaksi.
